Estrogeeni ylläpitää emättimen ja ulkosynnyttimien, sekä virtsaputken ja virtsarakon normaalia toimintaa. Estrogeenivaikutuksen väheneminen tai puutos aiheuttaa näillä alueilla verenkierron heikkenemistä, kimmoisuuden alenemista, sekä limakalvon ohenemista ja kuivumista. Puhutaan urogenitaaliatrofi asta, josta kärsii 40-50% naisista jossain elämänvaiheessa. Emättimessä tapahtuu lisäksi bakteeriflooran muutos, missä tasapainoa ylläpitävät maitohappobakteerit häviävät ja siten emättimen pH nousee tasolle 6,0-8,0 (normaali pH 4,5).
Pidempiaikainen estrogeeninpuutos johtaa emättimen alueella myös rakenteellisiin muutoksiin, jolloin emättimen pituus lyhenee ja ulkosuu ahtautuu. Kimmoisuuden alenemisen myötä alttius laskeumille lisääntyy. Laskimolaajentumat ja verisuonitukokset voivat paikallisesti aiheuttaa pullistumia erityisesti virtsaputken suulle, jolloin syntyy ns. karunkuluksia.
Estrogeenitason lasku
Emättimen bakteeri flooran muutos, missä erityisesti anaerobiset bakteerit lisääntyvät, altistaa tulehduksille. Emätintulehdukset johtavat antibioottihoitoihin, jotka puolestaan aiheuttavat herkästi hiivatulehduksia. Ilman varsinaisia tulehduksiakin valkovuodon määrä saattaa lisääntyä ja vuotoon tulla hajua. Limakalvojen kuivuminen ja ohentuminen aiheuttaa tyypillisesti kutinaa, kirvelyä ja arkuutta. Myös yhdyntä voi olla kivuliasta, mikä osaltaan alentaa seksuaalista halukkuutta.
Estrogeeninpuutos altistaa myös toistuville virtsatietulehduksille. Tulehdukset voivat ahtauttaa virtsaputken ulkosuuta, jolloin virtsarakon täydellinen tyhjeneminen hankaloituu. Rakkoon jäänyt virtsa toimii kasvualustana bakteereille, joka puolestaan altistaa virtsatietulehdusten kierteelle. Virtsaputken polton tunne, kirvely virtsatessa tai tiputtelu virtsaamisen jälkeen voivat olla merkkejä virtsaputken alueen muutoksista ja vaativat lisäselvittelyjä. Estrogeenivaikutuksen väheneminen voi olla myös yksi syy lisääntyneeseen virtsaamisen tarpeeseen ja virtsanpidätyskyvyn heikkenemiseen.
Estrogeenihoito
Estrogeenivaikutuksen väheneminen emättimen alueella aiheuttaa oireita tavallisimmin vaihdevuosien jälkeen. Estrogeeninpuutosoireita voi kuitenkin esiintyä myös nuoremmilla, esim. synnytyksen jälkeen imetettäessä, jolloin paikallishoidosta voi olla hyötyä. Vaikka tyypillisiä vaihdevuosioireita hoidetaan yleensä systeemisesti, suun tai ihon kautta annosteltavalla hormonihoidolla, ei tämä aina auta emättimen alueen oireiluun. Onkin arvioitu, että jopa 25% eli joka neljäs systeemistä hormonihoitoa käyttävistä naisista kärsii edelleen näistä ns. urogenitaaliatrofi asta johtuvista oireista. Näiden naisten määrä saattaa tulevaisuudessa lisääntyä, koska suuntaus on yhä matalampiin hormoniannoksiin systeemihoidoissa.
