Heips taas kohtalotoverini. Jatkokertomukseni jatkuu taas. Eihän siinä mitään, menin hoitokontrolliin ja valitin taas oireitani lääkärille ja kerroin hikisistä ja tuskaisista valvotuista öistäni. Sain reseptin mietoja mieliala lääkkeitä. Unettomat yöt jatkuivat, vaikka popsin pillereitä kuin porkkanoita. Lopetin pillerit, sillä ajattelin, että sama se, kun kuitenkin valvon. Sama se lentääkö hiki vai ei, sillä olin jo jäänyt yksin. Yritin kyllä vaikka mitä taikakeinoja, mutta tietysti tuloksetta.
Aloitin jälleen ulkoilun. Taivalsin päivittäin, välillä jopa läpi tuulen ja tuiskun 1,5-2h. Ei apua löytynyt siitäkään. Muuten kyllä mieli virkistyi ja kroppa kiinteytyi. Syöpäni oli horminaalis- negatiivin ja agressiivinen laadultaan, mikä tarkoittaa, että en voi syödä mitään hormonivalmisteita. Täytyy miettiä taas uusia konsteja. Jatkoa ensi viikolla!
Herättikö kirjoitus ajatuksia?
Kommentoi tai kerro oma kokemuksesi!
Huomioithan, että nimesi julkaistaan kommentin yhteydessä. Halutessasi voit käyttää nimimerkkiä.