Superihanaa Naistenpäivää meille kaikille naisille, sillä ollaan kyllä ansaittu ihan oma päivä. Tämähän ei ole ihan mikä tahansa ja milloin tahansa nimetty päivä. Jo 1910 se sai alkunsa Kööpenhaminassa kaikkien työtätekevien naisten kunniaksi (jopa 1893 vietettiin naisilla nimettyä päivää Uudessa-Seelannissa). Ja vuonna 1914 Suomessa vietettiin kansainvälistä Naistenpäivää 33 paikkakunnalla Miina Sillanpään aloitteesta.
1978 YK vahvisti virallisen juhlapäivän ja monissa maissa se on myöskin vapaapäivä. Naisten ja lasten olojen parantamiseksi ja naisten oikeuksien puolustaminen sekä sukupuolten tasa-arvon kuilun kaventaminen. On etuoikeutettu olla suomalainen nainen jo senkin vuoksi, että Suomessa naiset saivat äänioikeuden jo v. 1906.
Vaikka meidän naisten euro on edelleenkin noin 80 centtiä, niin meillä on kuitenkin asiat paremmin kuin monessa muussa maassa ja saamme vapaasti ajatella naisellisuutta myös ilolla, huumorilla ja hellyydellä.
Mutta toisaalta mikä centeissä hävitään se hilmaoireissa voitetaan. No, tämä nyt oli “läppä” mutta onhan se tosiasia, että meillä naisilla on sataviiskyt prosenttia enempi oireita kuin miehillä. Monet miehethän eivät edes tajua, että heillä on andropaussi, kun ne oireet ovat niin mitättömät. En nyt väheksy niitä, mutta kaikenlaiset ärtymykset, väsytykset, mielialan vaihtelut ja jopa kivistykset ja kolotukset ovat just niitä.
Vaikka tällä naistenpäivällä on näin pitkät perinteet, niin jotenkin tuntuu, että sitä ei välttämättä nykyään osata arvostaa kuin ennen. En tiedä mistä se johtuu, kun ajatellaan monia muitakin päiviä, niin tuntuu, että Ystävänpäiväkin on tainnut ajaa jo sen ohi. Vaikkei nyt mitään kortteja lähetellä tai pikku lahjoja, niin muistaisimme perimmäisen tarkoituksen ja onnittelisimme edes jotenkin.
Meikäläinenkin haluaa ainakin kaksinkertaiset onnittelut, sillä se hilma siellä sisällä suuttuu jos ei saa omaansa…
Kuten viimeksi kirjoittelin kuinka sitä hilmaa pitää hyvitellä ja sen mielitekoja noudattaa. Tosin saanhan siinä itsekin kaikenlaista ylimääräistä bonusta ja hyvää, mutta minä yksin sitten kärsin niistä oireista ja lieveilmiöistä. Tarkoitan nyt niitä hikipuuskia, vartalomakkaraa, kaikkia ärsytyksiä, valvomisia ja inkontinenssista ja muista pikku intiimeistä oireista puhumattakaan…
Mutta nyt Naistenpäivän aikaan olkaamme ylpeitä naisellisuudestamme, oli sitä ulkoisilta puitteilta vaikka liikaa tai vajaammin, niin ihanaa päivää kaikille naisille ja hilmoillekin.
Kaikkea hyvää, Irinan sanoin, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista!
terkuin riitta 
Herättikö kirjoitus ajatuksia?
Kommentoi tai kerro oma kokemuksesi!
Huomioithan, että nimesi julkaistaan kommentin yhteydessä. Halutessasi voit käyttää nimimerkkiä.