Ja niistä mässäilyistä puheen ollen – tai yleensäkin syömisestä. On tullut huomattua, että monet ruuat ja tuliset mausteet vaikuttavat hilmaoireisiin siis lisääntyvästi. Varsinkin hikipuuskiin, mikä on tosi ärsyttävää. Siis ihan jopa irtsarit, irtokarkit.

En ihan itse ole sitä tajunnut, mutta sisareni kertoi. Hänellä on ollut näitä oireita jotakin kahdeksan vuotta, vaikka on minua nuorempi. Hän on tarkkaillut tarkemmin kehonsa reagointeja ja ne tosiaan pitävät paikkansa. Tosi tyhmää vaikkakin ehkä helppoa, jos vain syö terveellisesti ja välttelee nameja ja yleistä biomassaa, mitä monesti keikoilla ja huoltoasemilla tulee nautituksi tai siis syödyksi.

Ja minä jos kuka saan hyvän syyn mässäilyyn jos vähän ahdistaa, stressaa tai muuten harmittaa… Pahimmat mokailut tapahtuu iltaisin teeveetä katsellessa, siis nk. huomaamatta. Ja aamuyön pimeinä hetkinä. Onkohan se se sudenhetki? Ja lohtusyömisestä puhumattakaan. Siinä olen varmaan ihan mestaristasoa…

No, kyllähän tässä ihan talvea vielä mennään tosin kevättä kohti, puoli metriä lunta, mutta hirmu pakkaset onneksi ohi. Oli se muuten kumma juttu, että vaikka on oma sisäinen hilmakamina sisällä, niin ei siitä kyllä mitään hyötyä ollut pakkasilla.

Ja tämä sekä nämä näkyvät koko ajan laajempana ympärilläni. Siis, olettehan kuulleet, että minulla tapahtui EU:n myötä se miss Euroopan laajentuminen.

Ihan karseeta katsoa itseä koko vartalopeilistä, kun takamus on kuin hottentotilla ja vartalo muutenkin näyttää kuin joku ryhävalas, joka olisi tullut seitsemän leivän uunista…

Mutta hyvät naiset ei hätää, bodit on keksitty ja nyt olen joutunut hankkimaan vielä lisäksi semmoisen puolivartalokiristäjän. Ja eikun menoksi! Sisareni sanookin aina, että on se kumma miten saan itseni kuosiin ja ainakin näyttämään suhtkoht hyvältä. Jotenkin se kyllä pitää paikkansa ja muistan aina miten Vesku Loiri muuttui pikkuhiljaa Turhapuroksi, kun puki verkkopaitaa ja laitettiin meikkiä. Sama juttu kait minulla, mutta päinvastoin, että ensin näytän naispuoliselle turhapurolle ja siitä sitten muutun normityypiksi…tai siis upeeksi…

No, näillä mennään taas seuraavaan kertaan.

terkut RiittaVee

Vaikka meidän naisten euro on edelleenkin noin 80 centtiä, niin meillä on kuitenkin asiat paremmin kuin monessa muussa maassa ja saamme vapaasti ajatella naisellisuutta myös ilolla, huumorilla ja hellyydellä.

Mutta toisaalta mikä centeissä hävitään se hilmaoireissa voitetaan. No, tämä nyt oli “läppä” mutta onhan se tosiasia, että meillä naisilla on sataviiskyt prosenttia enempi oireita kuin miehillä. Monet miehethän eivät edes tajua, että heillä on andropaussi, kun ne oireet ovat niin mitättömät. En nyt väheksy niitä, mutta kaikenlaiset ärtymykset, väsytykset, mielialan vaihtelut ja jopa kivistykset ja kolotukset ovat just niitä.

Vaikka tällä naistenpäivällä on näin pitkät perinteet, niin jotenkin tuntuu, että sitä ei välttämättä nykyään osata arvostaa kuin ennen. En tiedä mistä se johtuu, kun ajatellaan monia muitakin päiviä, niin tuntuu, että Ystävänpäiväkin on tainnut ajaa jo sen ohi. Vaikkei nyt mitään kortteja lähetellä tai pikku lahjoja, niin muistaisimme perimmäisen tarkoituksen ja onnittelisimme edes jotenkin.

Meikäläinenkin haluaa ainakin kaksinkertaiset onnittelut, sillä se hilma siellä sisällä suuttuu jos ei saa omaansa…

Kuten viimeksi kirjoittelin kuinka sitä hilmaa pitää hyvitellä ja sen mielitekoja noudattaa. Tosin saanhan siinä itsekin kaikenlaista ylimääräistä bonusta ja hyvää, mutta minä yksin sitten kärsin niistä oireista ja lieveilmiöistä. Tarkoitan nyt niitä hikipuuskia, vartalomakkaraa, kaikkia ärsytyksiä, valvomisia ja inkontinenssista ja muista pikku intiimeistä oireista puhumattakaan…

Mutta nyt Naistenpäivän aikaan olkaamme ylpeitä naisellisuudestamme, oli sitä ulkoisilta puitteilta vaikka liikaa tai vajaammin, niin ihanaa päivää kaikille naisille ja hilmoillekin.

Kaikkea hyvää, Irinan sanoin, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista!

 terkuin riitta

Turha nyt mainitakaan, että aika on taas sujahtanut melkein ohimennen ja kohta on jo joulu. Olen päässyt mukaan Kotilääkäri-lehden projektiin mistä ehkäpä saisin tai saan apua hilmoihin, jos noudattaisin ohjeita yms… Projekti alkoi loppukesällä ja mukana on minun lisäkseni yksi painonpudottaja, kolesterolinpudottaja ja sitten saatiin mukaan nuorehko mies, joka lopetti tupakanpolton. Ja minulla siis nämä hilmaoireet ja sen tuomat lieveilmiöt…

No, minä olen nyt sisäistänyt näitä ohjeita ja juttuja hyvin hitaasti. Lupasin kuitenkin tsempata ja ottaa itseäni niskasta kiinni. Paitsi enhän voi luvata, että nämä hilmaoireet loppuvat helmikuun alkuun mennessa. Mutta saattavathan ne helpottua noudattamalla kaikkia ohjeita, joita olen saanut. Minullahan on vähän liikuntaa rajoittavia juttuja. En voi hypellä pitkin polkuja tai reuhtoa salilla. Siis näitä pikku vaivoja, tarkoitan lähinnä polvia ja selkää. Tosi tyhmää!

Väliaikatietoja

Siis minähän en ollut silloin siinä kuntotestissä, kun ajattelin vähän ensin laihtua yms… (siis voikohan tämän nyt paljastaa?)

No, nyt sitten rohkeana tyttönä menin. Mikä hävetys ja nöyryytys, kun näin tulokset, mutta onneksi ne testiporukat ovat ilmeisesti vaitiolovelvollisia. Huh! Tähänhän en nyt voi laittaa niitä, mutta sanon suoraan, että grande katastrofilta näyttää. Etenkin siinä valossa, kun toisilla oli jo hyviä tuloksia.

Mutta aivan upeeta, kun huomaa, että jutut ovat toimineet. Ja kaiken tämän koetun ja näetyn jälkeen lupasin nyt ottaa tosissani tämän projektin, vaikka toisaalta, enhän ole varsinaisesti luvannut laihtua tai olla superkunnossa tai jotakin muuta vastaavaa.

Mutta noin yleisellä tasolla minun pitäisi olla kaikin puolin paremmassa kunnossa. Vähän keventänyt ruokavalioa, kuntoillut ja jättänyt herkuttelun vähemmälle. Yrittänyt rentoutua ja nukkua “kunnolla.” Lupasin Kisakallion pojille, että sammutan yöllä valot, kun minähän nukun aina valot päällä. No, osan yötä olen jo kokeillut mutta kyllä se outoa on, kun on yli 35 vuotta nukkunut valot päällä ja heräillyt noin kymmenisen kertaa yössä.

Joku voisi nyt vetää johtopäätöksen, että olen unihäiriöinen… Siis olen, mutta kait jo niin parkkiintunut, että vaikeaa päästä normirytmiin. Tosi vaikeaa. Sain nyt melatoniinireseptin, joka vähän auttaa ihmisiä unenlaadussa. Unenlaatuuni vaikuttaa lisäksi nämä hilmapäivät ja pikku murkkuikäinen tyttärenikin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Hikipuuskia ja kyttäämisiä ja tarkistuksia missä ollaan ja kenen kanssa jne…

Minultahan otettiin hyvin monenlaisia kokeita Doctagonin taholta. Kaikki olivat aika superia, siis onneksi hyviä. Ainut oli se sisäinen rasvajuttu ja varsinkin maksassa. Minä en siis käytä alkoholia, mutta tulee sitä näin muutenkin nk. metabolinen oireyhtymä.

Samaa sisäistä rasvaa näytti myös testituloksissa, mutta kyllä siitä kuulemma pääsee eroon, kun tsemppaa ja siis liikkuu ja syö terveellisesti. Aina samat jorinat! (toi oli läppä).

Joo, askeleita tullut lisää mutta ne ovat hitaampia, kun nämä polvet vähän haittaavat. Mutta olen taas menossa vesijuoksuun. Se on minun lajini, kun ruhon paino ei siinä rasita polvia ja vedessä on vastusta ja kuluu enempi energiaakin.

Että näillä mennään ja jätetään tyhmät välipalat pois. Pitäisi myös juoda pari litraa vettä päivässä. Siinä on vaan se ongelma, kun on sitä hilmainkontinenssia. Pitää käydä yhtenään vessassa eikä meinaa ehtiä. Se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta…Ei siis pelkkä hilma vaan hätähilma.

Nyt kun olen vähän luppoillut, niin näin puolessa välissä alan ottaa loppukiriä… Tosiasiassa henkinenkin puoli on kovilla sen fyysisen puolen kanssa, eikä ne meinaa oikein löytää tasapainoa. Mutta kun on oikeesti ollut aika stressiä koko syksyn, niin menkööt sen piikkiin.

Nyt on kuukausi aikaa jouluun, kun tätä kirjoitan. Korkea aika tsempata, että voin pitää kaikesta sitten joululomaa, siis näistä tsemppauksista.

Pikku vihje kaikille, että kannattaa päästä parista irtokilosta eroon, kun jouluna tulee kuitenkin vähän lisää ja saa tullakin. Luvan kanssa vähän repsahtaa, niin sitten on helpompi taas tsempata..

Ihanaa joulunodotusaikaa kaikille!

Toivoo Riitta V.  ;)

ps. Kantsii lukea projektista Kotilääkäri-lehdistä. Siellä on paljon hyvää asiaa ja ohjeita miten itse voit helpottaa oloasi ja saada parempia arvoja jos kärsit ko. vaivoista.

Oli lämmintä tai viileää, niin hilmat elävät omaa elämäänsä.
On ollut aika kiireinen syksy, joten siitähän hilmat tykkää, kun oikein stressaa ja on paljon hommia. Oli juurikin kahden viikon nauhoitusputki ja sinne se punki mukaan ja aina pahimmin, kun sovitin ja ähelsin vaihtovaatteita päälle.

Kaikkein kauheinta oli, kun joku nuori äänimies tuli tunkemaan ennen nauhoitusta niitä piuhoja ja laitteita housun reunuksiin. Siis niitä mikin- ja korvanapin piuhojen laitteita. Ja siis sinne puseron alle ja sitten ne pitää vielä vetää etupuolen kautta eteen minkä kyllä tein itse. Kyllä hävetti, kun koko selkä oli aina ihan nihkeä ja kuuma, että hehkui varmaan puolen metrin päähän. Kundi varmaan ihmetteli, että kyllä on kuumaverinen tyyppi… Huh! Ja aina just pahimmillaan silloin – että osaakin valita hetken!
Ja ne laitteet paksuntavat takamusta vielä entisestään, että näytän sivukuvassa ihan joltain hottentotilta tai sellaiselta seitsemän leivän uunista tulleelta ryhävalaalta…

Onneksi meillä vaihtui studio ja äänittäjä keksi, että voihan ne olla pöydällä ja tekikin sellaisen rautalankavirityksen, että roikkuvat siinä. Hän olikin jo vähän vanhempi eikä halunnut ilmeisesti kiusata niillä hilmojani…
No, kaikesta tässä ollaan selvitty milloin minkäkin huumorin avulla.

Onneksi pääsin viikon lomalle tai siis päästiin ja vietimme Espanjassa viime viikon. Juu ja kyllä oli ihanaa lämmitellä luita ja ytimiä sekä lihaksia auringon paisteessa. Mutta arvatkaapa hikoiliko hilma siellä auringossa uima-altaalla? Olisi ollut hyvin loogista, että niin olisi tapahtunut, kun muutkin siellä, siis normaalit, hikoilivat. Mutta ei hilma siellä vaan aina aamiaisella kahvin jälkeen, illallisilla ja tietty jos kävin shoppailemassa, niin kyllä silloin oli aika tukalaa pukukopeissa.
No, eipä tullut paljon osteltua, kun ei jaksanut sovitella. Sillä tavalla hilma ilmeisesti yritti säästää… Se olikin ainut hyöty. Paitsi, että kyllähän aina jotain pientä tuli mukaan jos oli nopea.

Ihanaa syksyä kaikille!

Terkuin RiittaV ; )

Olisin jo toivonut, että hilmoittelu olisi jo ollut menneen talven lumia ainakin osittain mutta mitä vielä…?
Eiks se olisi edes voinut pitää kesälomaa, kun hiihtoloma ja joululomakin jäi väliin. Eiks se hilma lepää koskaan? On se kova kimuli, kun jaksaa painaa yöt ja päivät ja varsinkin ne yöt.

Nyt joku varmaan ihmettelee, että eikös minulla ole mitään lääkitystä? No, kyllähän minulla on ja on tullut kyllä varmaan ilmikin tässä kirjoitellessa ja lääkkeitä on vaihdeltukin moneen kertaan. Meikäläisen sisäinen hilma on vaan niin kova otteissaan ja oireissaan ettei ihan mitkään kepeät lääkitykset pure siihen.

Ja oikeastaan, kun mietin kevättä ja alkukesää jolloin minulla oli Kymppitonnin nauhoituksia ja paljon keikkoja, niin kyllä ne hilmaoireet olivat vielä hankalammat. Vähänkin jos oli stressiä ja kiirettä, niin kahta kauheammat oireet. Ja jos menit syömään jotain vähänkin tulisempaa, niin ei aikaakaan, kun hiki puski pintaan. Jopa kahvin juontiakin se säätelee. Siis älä juo kahvia jos olet menossa esiintymään tai kuvauksiin.

Ja alkoholia ei kyllä kannata nauttia, sillä heti on naama punaisena, kun pahemmallakin juopolla.. Siis tarkoitan jos joskus vapaa-ajalla ottaisi jonkun drinksun, niin melkein parempi jättää väliin…

Ja onneksi en olekaan mikään tissuttelija, vaikka kyllä välillä tekisi mieli ottaa pienet koomat. Mutta hilma hillitsee ja kun migreeni iskee muutenkin, niin elimistö tavallaan suojelee moisilta tempauksilta…

Tässä nyt jonkin tyyppistä kesälomaa odotellessa toivon, että se hilmakin tajuaisi vähän lomailla.Ja kiva olisi tietää mitä se tuumaa, kun olen tilannut pienen uima-altaan pihalle ja pääsen pulahtamaan sinne koska vaan vilvoittelemaan. Tekisi mieli sanoa, että ähäkutti mutta olen jotenkin niin taikauskoinen, että parempi olla ihan hiljaa vaan. Huomenna on tulossa ja kerron mitä hilma siitä tuumasi…

Ihania hilmoja ja ilmoja kaikille…

Toivoo Riitta

Nythän luulisi, että on ollut oikein supertalvi hilman ja ilmojen suhteen. Paljon viileää ja pehmeää lunta ja hurjat pakkaset, jotka jo visuaalisesti luulisivat viilentävän kuumituksia. Tietoisuus sukeltaa koska tahansa hilman kanssa tekemään enkelin kuvia upottavaan hankeen saa jo olon helpottumaan. Joopa joo!

Pakko kertoa teille kiva kokemus, kun olin loppuvuodesta pitämässa hilmaesitystä alan asiantuntijoille, siis gynekologeille… Vähän kyllä jännitti siinä suhteessa, että he tietävät näistä asioista paljon enempi kuin minä. Paitsi eivät tiedä miltä minusta tuntuu, kun iskee kuumitus, kylmitys, nahkeus, kusetus (siis ihan säätelemätön pissis) pullistus, valvotus, ärsytys, ahdistus tai joku muu hilmaoire.

Kyllähän minä nyt ymmärrän, että heillä on suurin osa potilaista oikeasti sairaita ja jopa parantumattomia mutta silti nämä oireet tekevät minut ja kaltaiseni kohtalotoverit kohta melkein “hulluiksi”. No, aikamoisesti sanottu ja mietinkin, kun kerroin näistä hankaluuksista, niin pari huuteli, että vaihda lääkäriä… Niin, juu kohta varmaan tarvitsee mennä kallonkutistelijalle. Ehkäpä minä vähän liioittelen ja tokihan he tarkoittivat, että sitä hilmalääkäriä. No, minulla on kolme ihan erityyppistä lääkäriä, jotka ovat hoitaneet minua, että taidan kyllä luottaa vastakin heihin. Minulla on vaan nyt yksinkertaisesti vähän tavallista hankalammat oireet.

Luojan kiitos, että sain kuulla tilaisuuden jälkeen yhdeltä asiantuntijalta, että kymmenestä naisesta kaksi ei saa mitään apua mistään lääkkeistä eikä tiedetä miksi? Tai siis mitkään hoidot eivät auta. Siis ne kaksi tässä tapauksessa ovat minä ja siskoni. Jotenkin oli lohduttavaa kuulla ja ehkä auttoikin tajuamaan ja helpommin hyväksymään asian. Siis onhan ihmisillä pahempiakin asioita kuin “nämä”. Näillä mennään, kuten sanotaan.

Jos nyt ihan rehellinen olen, niin on tässä ollut lievästi helpotusta aina välillä. Mutta en tiedä miksi sitten yhtäkkiä on taas ihan kaameeta, vaikka tasaisesti nautin niitä hormonikorvauspillereitä. Ja jos en nauttisi, niin olisi varmaan ihan katastrofaalista…? Ja jo ehkä siksikin on hyvä käyttää apukeinoja saamaan sitä estrogeenia lisää, kun sitten on uhkana osteoporoosi. Huh, mitä taistelua luukatoa läskiä vastaan. Nimittäin tämä minun vatsan ympärillä oleva estrogeenimakkara onkin nimeltään estrogeenin puutosmakkara. Niin, että kyllä tässä välillä on ihan pallo hukassa, että mitä pitäisi tehdä, kun ristiriitaiset ajatukset vellovat mielessä.

Ihania talvikelejä toivottelen ja hauskoja mielikuvia.. Ihania aamuanivarhaisia pakkasaamuja, kun raappaan auton tuulilasia sekä ulkoa että sisältä – siis aivan oikein sisältä. Kun hilma on hikistänyt ikkunan, niin se jäätyy saman tien…ja sitten tulee normihiki, kun raappaan ja raappaan…

Terkuin Riitta ; )

Kyllä se heittää puuskat kehiin vaikka pakkasella jos niikseen tulee. Kiva se on ulkona pakkasella kuumituskohtaus, siis sehän ei oikeesti lämmitä, vaan hetken pussahdus eli kuumistus, hiki pintaan, joka muuttuu joka tapauksessa kylmäksi ja kalmistoi olotilan. Siinä voi vaikka vilustua jos ei pääse heti vaihtamaan kuivia ylleen.

Kyllä tämän jutun radiomainoskin sai aikaan monenmoisia puuskia. Aina kun se tuli Radio Novalta, niin iski oikein pikahiki. Huh! Siis senhän olivat tehneet mainostoimiston näppärät pojat ja minä olin aivan kauhuissani siitä, aikuisen rakkauden apostolina toimimisena…Niin, että kuivuusongelmia vai…Alkoi tulla tutuilta miehiltä kommentteja ja kyselyjä…Täällä sataa ja niin edelleen. No, onhan tämä kuivuus aika nolo juttu, siis nämä limakalvojen kuivuudet ja eihän niistä yleensä kukaan ääneen puhu. Nk. vaiettu tosiasia. Ja niin monet naiset niistä kärsivät muiden oireiden lisäksi. Toinen on se inkontinenssi. Aika hieno sana mutta tosiasiassa ikävä vaiva. Pissisjuttuja.

No, nythän on helppo mennä lääkäriin ja sanoa, että niitä samoja vaivoja kuin sillä yhdellä julkkiksellakin siinä kirjassa. Siis oikeesti todella ärsyttävää.Siis odottaako meitä aikuisia naisia sisäinen kuivuus ja ulkoinen märkyys? Hienoa! Ja jotkut lääkäritkin jopa vähättelevät oireita ja tyrkätään vain geeliä persuksiin tai laastaria ja sitä sun tätä pilleriä. Ikäänkuin hilmat lamauttaisivat tieteellisen koulutuksen vaikutuksen…?

Ja missä se hilma sitten asuu? Alapään vaivoja tulee hoidettua, mutta kyllä se korvien väliäkin rassaa, että tiedä nyt sitten missä se kulloinkin vaeltelee…? Kyllä niistä lieveilmiöistä saa kärsiä koko keho ja sitten sijaiskärsijöinä läheiset ihmiset, kun mielialat vaihtelee ja pinna kiristyy välillä pienistäkin asioista.

Mutta tämähän on vain “välivaihe” naisen elämässä. Ja “ihan” luonnollinen.

Heippavaan ja jatketaan hilmottelua…

Terkuin Riitta

Muistan joskus vuosi sitten, kun näin mainoksen – kuivuus.fi- niin mietin, että mikä ihmeen kuivuusjuttu tämä oikein on? Ei nyt kuitenkaan ole mitään tekemistä ilmatieteenlaitoksen ja ilmanalan kanssa… Mikä lienee sitten jokaisen oma intressi ja kokemukset hilmoista, vain pelkkä uteliaisuusko ajoi tutustumiskäynnille? Loppujen lopuksi, kun laskin yhteen yksi ynnä yksi, niin tajusin miksi lääkärini oli määrännyt minulle erilaisia lääkkeitä.

Joka tapauksessa vaikka ei omia hilmoja olekaan, niin olen sitä mieltä, että muidenkin on hyvä tietää mikä meitä aikuisia naisia oikein välillä vaivaa, kun ahistaa, kiristää, hikistää, kuivattaa, veettää, (sori) pullistaa, kolottaa ja on vaikka jos jonkinlaisia outoja oireita. Näkyvimpinä siis ne kuumat aallot ja jokainen on kyllä varmaan niistä ainakin kuullut.

Ja mikä se kuuma aalto sitten on? Se joka häiritsee untasi, kun joudut pyöriskelemään nihkeenä kosteissa lakanoissa ja tupsahtaa päivisin näkyviin silloin, kun vähiten sitä odotat. Se alkaa naaman punastelulla ja kuumotuksella. Muuttuu hikikarpaloiksi, jotka alkavat valua naaman juonteita pitkin kaulan kautta joko rintamauurteisiin. Tai selkäpiitä pitkin takajalkojen kautta suonikohjujen yli pomppien nilkkoihin, joissa kannattaa käyttää mieluiten niitä golffarien pampulasukkia jarruina.

Hei ja oikein tieteellisesti se kuuma aalto kuvaillaan näin hienosti: Kuuma aalto alkaa voimakkaalla sisäisellä lämpötuntemuksella, eräänlaisena aurallisena kokemuksena, lämpöryöppynä. Sitten seuraa nopea lämmön haihtuminen laaja-alaisen ihoverisuonten laajenemisen seurauksena. Jep! Ja sitten ihon lämpötila nousee ja lämmönjohtokyky lisääntyy kaikkialla kehossa sormenpäitä myöten. Seurauksena on voimakas hikoilu etenkin ylävartalon ja niskan alueella sekä punastuminen. Ja sitten lämmön haihtuessa voi ilmetä vilunväristyksiä ja palelua ja iho alkaa tuntua nihkeältä. Kuulostaako tutulta? Siis ihan kalmistoinen olo ja pakko mennä vaihtamaan vaatteita, ettei vilustu pahemman kerran.

Siis mokoman lämmön kun saisi muutettua energiaksi, niin kyllä se yhden Porinmatin korvaisi… Ja sitten moni kokee lisäksi levottomuutta, paniikkioireita ja sydäntykyttelyä. No, vähemmästäkin, kun ei olla mitään vaihtolämpöisiä. Tämä tietopaketti on Suomen Lääkärilehdestä, 41/2007

Ja lisää tietoa, sellaista käytännön kautta koettua siitä meidän Hilmapäivät-kirjasta, jos nyt suonette pienen mainostuksen. Kaunis rakkauden punakantinen kirja, joka on toimittaja Ulla Järven ja sisareni Lea Gesellen ja minun yhteistekemä seikkaperäinen ja hyvin totuudenmukainen kirja. Siis suorat sanat vaihdevuosista. Tuntui, että ei ollut mitään kunnon teosta tehty tai ainakaan saatavilla ko. aiheesta. Joten kun oli niin paljon omakohtaisia kokemuksia, niin tuntui, että oli pakko kirjoittaa “ne” ulos ja niinkuin vartaistueksi kanssasisarille.

Kuten jo alussa sanoin, niin hyvä siihen on muidenkin tutustua, että ymmärtävät meitä naisia paremmin ja meidän näitä määräileviä ja ohjailevia hormoneja. Ja sitä paitsi miehilläkin on omat sellaiset, eli nk. andropaussi, mutta he ovat autuaan tietämättömiä moisista oireista. Niistä tuonnempana.

Voisin sanoa, että samassa veneessä ollaan ja kieputaan läpi pyörteiden ja myrskyjen, välillä tosin joitain suvantojakin. Mutta ei anneta niiden hilmojen lannistaa vaan eteenpäin, niin kuin se mummo siellä lumessa…;)

Terkuin ja seuraavaan juttuun!

Riittavee